Kiusaamiseen liittyvä materiaali

Kiusaaminen aiheuttaa muutoksia aivoissa

Iltalehden artikkeli (11.2.2006) kertoo, että kiusatuksi joutuminen ja pelkotilat aiheuttavat aivoissa pitkäaikaisia muutoksia. Tutkijat ovat todenneet, että aivojen BDNF-tasot aivojen etuosassa aktivoivat useita satoja geenejä. Kyseessä on geenit, jotka aiheuttavat ahdistuneisuutta ja syrjäänvetäytyvää käytöstä.

Yhä useampi valittaa opettajasta

ESS artikkeli (10.8.2008) käsittelee vaikeita oppilaita ja hankalia vanhepia koulun työrauhan näkökulmasta. Kyselytutkimuksen mukaan opettajiin kohdistuvat valitukset ovat reippaassa kasvussa. Vaikeat oppilaat ja hankalat vanhemmat leimataan koulun työrauhan pilaajiksi. Lahtelaiskoulujen mukaan valitusherkkyys on selkeästi kasvanut vuosien varrella.

Tyttöjen väkivaltaisuus huolettaa terapeuttia

Savon Sanomat nettiartikkelissa (23.6.2008) haastateltua psykoterapeuttia Sveinsiä pelottaa nuorten tyttöjen väkivaltainen käytös, sillä tyttöjen tekemä katuväkivalta on lisäntynyt. Hän toteaa naisten ja tyttöjen alkaneen monissa asioissa toimia miesten tavoin. He ovat ottaneet miehisen roolin myös väkivallan suhteen.

Agressio ja agressiivisuus

Vappu Viemerö käsittelee Tieteessä Tapahtuu- lehdessä (3/2006) tätä aihetta. Viemerö toteaa että agressiosta ja väkivallasta on monia jopa keskenään ristiriitaisia tutkimustuloksia ja mielipiteitä. Käyttäytyminen, joka yhden kulttuurin piirissä on hyväksyttävää, saattaa olla kiellettyä toisessa ympäristössä. Eräästä tutkimuksesta käy ilmi että koululaiset joiden aineiden aiheet sisältävät väkivaltaa, kuuluvat muita useammin koulukiusaajien ryhmään. Yksilön persoonallisuus yhdessä tilannetekijöiden kanssa vaikuttaa agressiiviseen käyttäytymiseen. Tietyt fyysiset ja psyykkiset ominaisuudet yhdessä lisäävät tai vähentävät agression esiintymistä. Tunnusomaista vihaiselle ja agressiiviselle lapselle on erään tutkijan mukaan hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus. Tällaisen lapsen vanhemmilla on kriittinen ja negatiivinen asenne lasta kohtaan. Nämä vanhemmat eivätkä välitä ohjata lasta, hyväksyvät agressiivista käyttäytymistä ja käyttävät uhkailua, rankaisua ja väkivaltaa kasvatusmenetelmänä. On havaittu, että väkivaltaisesti käyttäytyvillä henkilöillä on runsas dopamiini- ja alhainen serotoniiniaineenvaihdunnan taso.

Tytöistä ja pojista puheen ollen

Lastentarhalehti (2006) on julkaissut artikkelin epätasa-arvosta esikouluissa. Tutkimukset todistavat, että poikia kannustetaan aikaisin ulospäin suuntautuneeseen käyttäytymiseen. Tyttöjä taas opetetaan olemaan aloillaan, pohtimaan ihmissuhteita ja olemaan toisten mieliksi. He toimivat aikuisten avustajina ja riitojen vaimentajina sekaryhmissä.Rauhalliselta vaikuttava esikoulu ei välttämättä ole tasa-arvoinen, vaan pinnan alla voi piillä jännitteitä lasten välillä.

Epätasa-arvoisessa tyttöryhmässä on yleensä tyttö, joka on eristetty ryhmän ulkopuolelle, ja joka poikkeaa jollain tavalla muista. Lisäksi kukaan aikuinen ei välitä hänestä, jolloin muut ryhmän jäsenet saavat vahvistuksen siitä että heidän asenteensa tyttöä kohtaan on hyväksyttävää. Tasa-arvokursseja vuosia Ruotsissa vetänyt Kajsa Wahlström sanoo että tytöt on opetettava esittämään mielipiteensä ja sanomaan ei, silloin heillä on paremmat valmiudet selvitä ryhmässä.

Tukiryhmä antaa vanhemmille voimia tarttua kiusaamiseen

Uusi-Lahti (31.3.2010) artikkeli käsittelee kiusattujen lasten vanhempien asemaa ja vertaistukitoimintaa. Kun vanhempia tuetaan he löytävät keinoja kohdata asiat ja tilanteet oikeilla tavoilla. Kiusaamiseen liittyy paljon häpeän tunteita, joten asian käsittely saman kokeneiden kanssa on useimmiten vapauttavaa, vaikka tarinat ovat rankkoja. Kiusaamsita tuskin voi kokonaan lopettaa, mutta sen pitkittyminen pitää estää.

Koulukiusaamsien ratkaisut aikuisten tuella

RIKU (1/2009) on meidän Valopilkkulaisten kirjoittama artikkeli. Artikkelissa peräämme avoimempaa keskustelua kiusattujen ja heidän perheidensä vaikeasta asemasta, sillä tällä hetkellä yleistä keskustelua aiheesta ei edes käydä. Vaikka yleinen asenne kiusaamiseen on tuomitseva ja nollatoleranssista puhutaan, niin kiusattujen vanhemmat viestittävät jatkuvasti sitä ettei koulussa puututa kiusaamiseen asianmukaisesti. Kiusatulle voi käydä niin, että hänestä tulee moninkertainen uhri, joka ei näe muuta mahdollisuutta kuin hiljaa alistua kohtaloonsa. Me aikuiset unohdamme helposti, että kiusaaminen syntyy ja kasvaa ryhmässä. Siksi sen ratkaiseminen vaatii koko yhteisön ja sen suhteiden tarkastelua.

Tuetko koulukiusaajaa?

Meidä Perhe (10/2008) artikkeli kertoo yhden kiusatun tarinan sekä sen, miten koko perhe sairastui kiusaamisesta. Artikkeli sisältää käytännön tietoa kiusaamisesta sekä neuvoja koulukiusaamisen lopettamiseen. Lisäksi siinä käsitellään sitä, miten viranomaiset kohtaavat kiusatun ja tämän perheen. Ongelmaksi nähdään se, etteivät kiusaajan vanhemmat useinkaan tunnusta koulukiusaamista eivätkä kykene käsittelemään lapseensa kohdistuvaa negatiivista palautetta.

Kaveritaitoja tarvitaan luokassa ja välitunnilla

Yhteishyvä (9/2005) käsittelee ekaluokkalaisten pärjäämistä kaveriporukassa sekä oman paikan löytämistä siinä. Yhteisökouluttaja Aila Juvonen opettaa vuorovaikutustaitoja ja kertoo, että sosiaalisesti täysin osaamatonta lasta hän ei ole tavannut. Artikkelissa puhutaan myös kiusaamisen ja kiusoittelun erosta. Juvonen toteaa että vanhemmat saattavat olla täysin kuuroja ja sokeita oman lapsensa heikkouksille. Artikkelin mukaansa kavereiden hankkimista voi harjoitella.